Olen Herännyt Ihmeeseen sekä Suruun. ✨🥀

Olen Herännyt Ihmeeseen sekä Suruun. ✨🥀

Ihmiset kasvavat kauniiksi kukiksi, kun heidän sallitaan. Pakottamalla heidän kasvamisensa pysähtyy.

Olen kohdannut käveleviä ihmeitä maan päällä, heitä kutsutaan usein hulluiksi. Olen myös kohdannut käveleviä muistutuksia, että me jokainen olemme keskeneräisiä.

Kerran lukiossa omituisella tavallani yritin kehua opiskelijan ylläpitämää tiikerillä kuvioitua villapaitaa. Hänen reaktionsa tähän oli halveksuva katse minuun, minkä jälkeen hän kuiskasi vieressään oleville kavereilleen minusta jotain. Onnekseni olin heidän ystävänsä, ja kysyessäni heiltä he kertoivat, mitä hän oli sanonut. Hän oli sanonut "Onni aina arvostelee, hän on kamala". Arvostelen? Emmekö me kaikki arvostele? Mitä hän tällä viestillään puolestaan teki, oli arvostelusta paljon kamalampaa. Hän nimittäin tuomitsi minut, eikä osannut ottaa kehua vastaan.

Olen pannut merkille jo lukiossa, miten nuoret ihmiset erehtyvät käyttämään sanoja arvostelu ja tuomitseminen synonyymeina. Niitä ne eivät ole. Arvostelu nimittäin ei ole koskaan kiveenhakattua. Tuomitseminen sen sijaan on. Ymmärrän tähän erehdykseen vaikuttavan myös englanninkielen sanan 'judge', joka tarkoittaa tuomita sekä arvostella. Kaikki ovat saattaneet kuulla lauseen "Only God Can Judge Me". Mitä arvaat kumpaa sanaa tässä lauseessa käytetään, ja mitä erehdytään käyttämään? Arvostelua vaiko Tuomitsemista?

Mikä vaikuttaa enemmän kuin tietämättömyys tässä tilanteessa, on ideologiat tai arvot. On ideologioita, joiden perinpohjainen toimintamalli on tuomitseminen. Tällaisen ideologian omaava karsastaa ajatusta arvostelukyvyn käyttämisestä, koska tällainen ideologia ei kestä kriittistä tarkastelua yhtään, siispä kriittinen ajattelu tulee totaalisesti kieltää. Olenkin siis jälleen kerran rohjennut tulla, en pelkästään häpäistyksi, vaan rohjennut tulla tuomituksi toisten ihmisten edessä.

Tämä ajattelun kieltäminen on vain järkevää, mutta älyllisesti surkastuttavaa. Kukaan tällaisten ideologioiden omaavista ei kykene johdonmukaiseen argumentointiin, saatikka heidän saarnaamansa läpivientiin ja elämässään toteuttamiseen. Sen sijaan, että he johtajina näyttäisivät mallia, he tekevät päättömiä vaatimuksia muiden muuttumisen pakosta. He raivostuvat kaikesta, hehän vihaavat ihmisen rajallisuutta. He palvovat täydellisyyttä, ja ilmaisevatkin inhoavansa ihmisen rajoittunutta tilaa. He ovat ottaneet Jumalan aseman, ja näkevät jokapuolella vain virheitä, joita tuomita. Virheitä, jotka tulee romuttaa ja muuttaa heti. Muutokseen rohkenevat halutaan viedä roviolle heti! Kun joku uskaltautuu ajattelemaan tällaisen ideologian valtaa pitämässä piirissä, siellä haukkojen tavoin kytätään hyvin tarkkaan, kuka on se hullu, kuka ei enää kestä pidätellä turvattomuuden tunnetta sisällään. Kytätään siis sitä, että kuka epäonnistuu olemaan täydellinen.

Tiedän, että moni yrittää oikeuttaa tätä täydellisyyden vaatimustaan rakkaudellaan. He kokevat uskomattoman tuskalliseksi ajatuksen myöntää itsessään tämän epätäydellisyyden. He ovat tarkkailleet rakkaitaan täydellisyyden vaatimuksella, mutta verhoiltuna rakkauden linsseillä, he oikeuttavat mielessään kohtuuttomat vaatimuksensa. Tämähän on täysin paradoksaalista. Yrittäessään kaikkensa toisten eduksi, he aiheuttavat enemmän kärsimystä kuin olisivat ikinä uskoneetkaan. Tätä kuvastaa täydellisesti, tyypillinen perheen äiti, kuka haluaa lastensa parasta, mutta on kadottanut kosketuksen tosiasiaan, että hänen lapsensa ovat epätäydellisiä. Äiti erehtyy vaatimaan lapsiltaan jatkuvasti täydellisyyttä, ja aiheuttaakin lapsissaan tällöin vastareaktioita. Pahimmillaan lapsi alkaa rakentamaan katkeroitumista, jopa toivoen äidin kuolemaa. Ongelmana onkin äidin omassa elämässä häneltä vaadittu täydellisyys. Hän on tämän omaksunut, ja vaatii nyt sitä itseltäänkin. Hän on erehtynyt nostamaan perheen oman hyvinvoinnin ja terveyden edelle. Näin toimien aiheuttaen jopa lukuisia vuosia kestävän itsensä hajoittamisen prosessin. Hän on omaksunut ajatuksen, että äiti ei saa olla heikko ja epätäydellinen, koska lapset tarvitsevat täydellistä äitiä.

Tätähän lapset eivät nimenomaan toivo. Lapset pyytävät äidiltään lupaa olla epätäydellisiä, kuten hänkin on. Lapset pyytävät pitkään, ennen kuin hajoavat tämän täydellisyyden vaatimuksen alla. Tästä pääsemme opetukseen. Sallimme muiden tekevän vain niitä asioita, joita meidän on sallittu tehdä (Wincott, 1992). Mikäli emme ole saaneet olla epätäydellisiä, emme voi sallia kenenkään muunkaan olevan epätäydellinen. Valtavaa rohkeutta, ja aitoa vahvuutta on uskaltaa tulla lapsen kaltaiseksi, ja vaatia muilta saada tuntea tunteita, kuten pelkoa, surua ja häpeää. Vaatimusta, että saa ajatella, jonka monet ovat itselleen uskaltaneet sallia, mutta vain piilossa muilta. Myös vaatimusta, että saa puhua. Ilman puheen sallimista, ihminen jää kuin hylätyksi, hän jää täydellisyyden tuomitsemaksi, eikä voi siitä parantua ilman turvallista paikkaa, jossa olla epätäydellinen.

Koenkin valtavaa surua huomatessani, miten olemme joutuneet kasvamaan turvattomissa kodeissa, joissa vaatimus oli ollut - olla täydellinen.

Olen nyt raottanut mieltäni parhaimmalla tämän hetkisellä kyvykkyydelläni. En enää palaa tähän täydellisyyttä vaativaan, eli tuomitsevaan joukkoon. Kaikki, kenellä on mielestään täydellinen ajatus maailman parannuksesta, valehtelevat. Sellaista täydellistä suunnitelmaa ei ole olemassa, eikä toteutettavissa kuin ainoastaan fantasioissa. On vain ja ainoastaan epätäydellisiä suunnitelmia. Ja arvatkaa mitä. Ne ovat vain inhimillisiä. On vain epätäydellisyyttä ja kehittymään pyytävää potentiaalia maailma täynnä. Potentiaalia, joka on tehty niin hyvin pieneksi, että sitä on vaikea löytää. Uskalsin pyytää lupaa kehittyä ja löytää tämän potentiaalin, ja sen minä myös sain.

Kirjoitin abrobaturin äidinkielen kokeessa. Kirjoitin abrobaturin, koska koulusta riippumattomista syistä, itseni sisältä, minua vaadittiin kirjoittamaan Laudatur. Miten minusta tuntuu, että nyt olen lähempänä laudaturin kirjoittamista, kuin silloin olisin tuhanteen vuoteen uskaltanut uskoa.

Tunnen valtavan määrän itseäni fiksumpia ja kyvykkäämpiä ihmisiä, ketkä eivät uskalla pyytää saada kokea käsittelemiäni asioita. Tähän täydellisyyden palvojat vastaavatkin, että siksi he ovatkin minua fiksumpia. Nämä fiksut toimivat mielestään oikein, kun "hyväksyvät" syvällä tunteneensa valheet, ja pysyvät hiljennettyinä täydellisyyden palvojien, saatanallisen tuominnan edessä. Jokainen itseään täydellisyyteen vertaava, sortuukin "Saatanan" palvontaan. "Saatanan" palvonta on erehtymistä luulla voivansa tulla täydelliseksi, erehtymistä pitävänsä hallussaan täydellistä suunnitelmaa maailman pelastuksesta, erehtymistä vaatia muita olemaan täydellisiä.

Tämä on valtava ongelma "jumalattomassa" maailmassamme, mikä on raiskannut ihmisyyttämme jo riittävän kauan. Se kytee yksilöissä itsessään ja vaikuttaa meihin kollektiivisesti. Onneksemme sitä sairastavat yksilöt eivätkä instituutiot. Tämä tarkoittaa, että muutos on mahdollinen ilman kaiken tuhoamista.

Muutos takaisin inhimilliseksi ihmiseksi on työläs, osaan sen kertoa henkilökohtaisesta kokemuksesta. Muutoksen vaikeudesta varoittaa myös sellainen hassuvanhakirja nimeltä raamattu.

Siinä kerrotaan tarinaa ihmisestä, kuka opittuaan uskaltamaan ajatelemaan, tuntemaan ja puhumaan, murhattiin ristillä. Ihmiset eivät kestäneet hänen rohkeuttaan. Pelkäänkin tätä tosiasiaa ihmisten julmuudesta. Varoen rohkenen silti väittämään, että tarinan päähahmo yritti herätellä tunteita ihmisissä, ehkä liian nopeasti, ehkä liian suurissa määrissä kerralla. Ihmiset tarvitsevat yhden askeleen taaksepäin, voidakseen tulla valmiiksi ottamaan kaksi eteenpäin.

Tästä syystä on hyvin tärkeätä kertoakin kaikille teille, että en ole käännyttäjä mies. Olen mies, joka on syntynyt uudelleen - tullut taas lapsen kaltaiseksi. Uskallan jälleen ajatella, tuntea ja puhua. Mitään muuta kuin noita kolmea asiaa, en tee.

Ajattelen, eli harjoittelen arvostelukykyä, en harrasta tuomitsemista. Jos sorrun tuomitsemiseen, kertokaa minulle. Merkille pantavaa onkin, että tuomitsevat ihmiset ovat lakanneet ajattelemasta. Heitä ohjaa heidän vastuuksi ottamansa maailmankaikkeuden parantaminen. Teille haluankin sanoa lohduttavasti, maailma ei kaipaa pelastamista, vaan te itse.

Tunnen, eli ymmärrän olevani epätäydellinen, uskallan pelätä ja surra. Häpeän tunne estää meitä olemaan avoimia ja näyttämään muita tunteita. Tuomitsevat ihmiset ovat "tunnottomia", koska heiltä kiellettiin taannoin tunteiden tunteminen. Kun olet ymmärtänyt tämän, tajuat, että supersankarit eivät ole vahvoja, koska he eivät tunne. He ovat supersankareita, koska ovat kehittäneet kykynsä käsitellä tunteita huippuunsa!

Puhun, eli uskallan olla haavoittuva ja vaaralle altis. Tuomitsevat ihmiset ovat lakanneet puhumasta, koska heidän ei annettu puhua epätäydellisesti. Tuomitsevat ihmisethän yrittävät keskeyttää kenen tahansa muun puhumisen kuin itsensä, mutta yrittäkää ymmärtää heitä. He ovat tuhoa janoavan ideologian suukappaleita, eivät omia uniikkeja itsejään. Puhuminen, kirjoittaminen ja kaikki tunteiden ilmaisua vaativa ovat äärimmäisen rohkeille ihmisille. Yliopistoissa ympäri maailman on alettu vastustamaan tätä rohkeutta olla epätäydellinen. Tämä on syvällisesti väärin. Näenkin nyt, miten suuressa vaarassa hitaasti, epätäydellisesti, mutta varmasti kehittynyt yhteiskuntamme on. Yhteiskuntamme on sairastunut Täydellisyyden vaatimukseen, sokeuteen todellisuudesta, mikä johtaa joidenkin osalta surulliseen kuolemaan.

Kun luit tätä. Mitä tunsit? Tunsitko pakottavaa tarvetta talloa kasvattamani kukan? Vai kenties halua ja uskallusta aloittaa oman kukkasi kastelun ja hoitamisen?

Olen ikuisesti kiitollinen, jos olit rohkea, ja kykenit tämän lukemaan. Olen ikuisesti kiitollinen, jos tämän luettuasi, edes pienin vauvan askelin uskaltaudut harkitsemaan muutoksen olevan mahdollista. Olen myös kiitollinen, jos talloit kasvini. Se kasvaa takaisin, huomenna tai ylihuomenna, jaksathan odottaa. Annan luvan sinulle tulla purkamaan kipuasi minuun äärettömästi.
Olen tullut niin rohkeaksi, että uskon elämän voittavan aina lopulta, ja että vain kuolema voi erottaa minut tästä uskosta.

Rakkaudella sinulle rakas epätäydellinen ihminen.
Ystävällisin terveisin Onni 🌺