Käsittelen tässä kirjoituksessa menneisyyttä, ja sitä, että kuka ihmisten menneisyyksiä saa käsitellä. Käsittelen sitä sosiaalisen median kontekstissa, kasvotusten todellisuudessa menneiden käsittely on vain tervettä.
Internet Ei Menneisyyttäni Ansaitse 🚧
Olen havahtunut internetin, erityisesti sosiaalisten mediojen olevan brutaaleja paikkoja. Viime aikoina on ollut tyypillistä kuulla taas menneisyydessä tapahtuneiden virheiden, vääryyksien ja pahuuksien ylös kaivamisesta.
Merkittävää on mainita, että kaikki menneiden julki tuodut asiat, jotka ovat kaikkia auttavia ja rakenteellisia ongelmia kritisoivia - ovat oikeutettuja. Tällaisia oli #MeToo -liike, joka paljasti liian suureen valta-asemaan päässeiden, enimmäkseen mies-puolisten, moraalittomasta vallankäytöstä. Tämän kokoisilla ongelmilla ei olekkaan parempaa paikkaa kuin julkisuudessa pyörähtäminen.
Mitä tästä kampanjasta taas seurasi, oli monessa tilanteessa taas tismalleen samaa, mitä vastaan kampanja juuri luotiin. Monet sortuivat heti käyttämään avautunutta mahdollisuutta käyttää valtaa, ja tuulen lennosta päättivät romuttaa viattomienkin elämiä. Haluaisinkin kuulla selkää kylmäävät luvut, jotka seurasivat tuota kampanjaa, valheellisesti linnaan joutuneista miehistä.
Tällaisia kampanjoita on ollut muitakin, jotka ovat ajaneet tärkeitä oikeuksia ja asioita. Tässä meidän tulee oppia näkemäänkin kaava, että kaikki ismi päätteiset ovat vain transportaation välineitä, eivät päätepysäkkejä tai koko maailman muuttavia aatteita.
Muistan kuulleeni laissa olevasta pykälästä, jossa kerrotaan, että 10-vuotta vanhan rikkeen, jota ei ole tullut ilmi, annetaan anteeksi. (täytyy tarkistaa oliko näin ja lisätä, mikä laki ja pykälä) (Ymmärrän, että on rakenteellisia virheitä yhteiskunnissa, ja ne voidaankin parantaa ja muuttaa. Tässä en vielä käsittele niitä, ehkä vasta todentoimessa, ollessani tasavallan Presidentti. (hahaha! I mean who knows... Let humans have their dreams)) Annetaan anteeksi? Tämähän on monelle nyt shokki. Siis aivan, anteeksi annetaan, että meidän olisi kevyempi kulkea. Ihmiset, jotka eivät ole antaneet anteeksi, sen kyllä ulospäin valitettavasti näkee ja kuulee. Älkää huoliko, mikäli tuosta kerkesit jo herneet nenään vetämään, että joku näkee ja kuulee kokemanne huonovointisuuden. Ymmärtäväisiä ihmisiä on maailma täynnä odottamassa, että te lähdette tähän ilo sanomaan mukaan. Uskaltautukaa vain rauhassa raottamaan tunteitanne, niin he ottavat teistä kyllä kopin.
Kuten käy ilmi jo tuosta analogiastani, on selvää, että ihmiset, joilla on aikaa kaivaa turhuuksia toisten menneisyydestä, voivat pahoin. Kevin Hart:n Oscarien juontamisen syy oli juuri tämmöinen. Mies, joka on ilmiselvästi parantanut elämäänsä ja jatkuvasti voi epätäydellisesti paremmin, tuomitaan internetissä, jonkun tyhmän homoseksuaali vitsin takia, mikä oli 10 vuotta sitten tapahtunut. Kylläpäs osaamme olla pitkävihaisia, kun pitää 10-vuoden päähän saakka lähteä etsimään, jotain vihaamisen arvoista.
Väitän, että on ihmistenoikeuksien vakava loukkaus, joka ikinen kerta, kun näin käy. Väitän, että se on loukkaus, vaikka tällaisesta "pienemmästä" tapauksesta olisi päivä. Tässäkään ei pidä tehdä erehdystä, että anonyymien asioiden jakaminen olisi väärin. Tämä ei ole väärin, vaan jopa oikein. Anonyymisti voimmekin jakaa asioita pahoista, oikeasti vain rikkinäisistä, ihmisistä. Eli mikäli haluat avautua existäsi, sinut raiskanneestasi, tai mistä tahansa, vie asia ensimmäiseksi poliisille tai terapeutille, älä sosiaaliseen mediaan. Kunnes olet valmis asiasta jakamaan, koitathan ymmärtää tämän sinua rikkoneen ihmisen olleen itse tuusan nuuskana, ja jättää heidät mahdollisimman anonyymeiksi.
Harkitsen syvään, kerronko yleisimpää virhettämme, jonka teemme SoMe:aan jakaessamme. Koen, että on vain välttämättömyys olla mahdollisimman totuudenmukainen, ja siksi rohkenenkin kertoa. Se on kuolleiden ihmisten kuolemalla ratsastaminen. Tiedän, että 99,8% kenenkään kuolemasta jakava, selittää sitä rakkauden osoituksella. Mutta kysynkin teiltä, (ketkä ette usko edes Jumalaan,) kenelle oikein tätä tietoa ihmisen pois menosta jaatte? No itseänne varten. Katsokaas surunne ja kipunne ovat niin valtavat, että tämä SoMe:n jakaminen on teidän avunhuuto, että joku tulisi teidät pelastamaan kokemaltanne menetyksen kärsimykseltä. (Käsittelen tätä aihetta lisää, Kuinka Käsitellä Kuolemaa, kappaleessa)
Sosiaalisessa Mediassa menneisyydestä puhuminen on oikeutettua, mutta silloin sen tulee olla omaa tulkintaasi. Ei muiden elämien tulkintaa, joka on itsensä mainostamista ja korostamista. Siispä tässäkin syvällinen vastaus on, että vain ihmininen itse ja yhteiskunnan asettamat lait saavat yksilön tuomita. Mikäli sorrut toisten tuomintaan, sorrut itsesi korostamiseen. Muita tuomitsemaan pystyvät, kokevat olevansa niin täydellisesti ymmärtäväisiä, että sallivat oman tuomitsemisensa. Asian laitahan on aivan toisin.
Toivoisinkin, että kaikki julkaisemani materiaali internettissä pystyttäisiin "jäädyttämään", tuominnalta suojelluksi alueeksi. Toivoisin, että näin voisi tapahtua mahdollisimman monelle muullekkin. Ainoana poikkeuksena tähän kuuluukin juuri yhteiskuntamme asettamien lakien noudattaminen. Tämän vaikeampaa sen ei tarvitse olla, paitsi laki on monimutkaista, mutta ei kauaa, kun alan sitä selkeyttämään ihmisten ymmärrettävään muotoon.
Mitä sitten SoMessa saa julkaista? No sitä puhdasta ihmettä, joka on teidän jokaisen, omasta elämästä. Miksi jakaa muiden tekemiä meemejä, kun voit jakaa niitä omasta elämästäsi...?
Olemme kaikki synnynnäisiä taiteilijoita. Äitini, kuka on aina väittänyt ettei ole ollenkaan luova, ottaa mitä kauneimpia kuvia luonnonihmeistä. Jos mikään on luovuutta, niin se on. Sosiaalisessa Mediassa, ja muissa medioissa nimenomaan rakenteellisia virheitä kohtaan saa ja pitääkin uskaltaa kritisoida. Toisten ihmisten elämiä... Ei kuuluisi kenenkään sortua kritisoimaan medioissa, tästä syystä onkin hyvin kuvottavaa luettavaa, kun yksittäisiä ihmisiä kuten Jussi Halla-Ahoa, Donald Trumpia, Hilary Clintonia, Li Andersonia retuutellaan kuin mitäkin sätkynukkeja pitkin SoMe-julkaisuja. Te jokainen, ketkä heitä tuomitsette, on syvälle peiliin katsomisen aika. (Kokeillaan arvostelua taas vaihteeksi.)
Pääsen jälleen yhden aiheen käsittelyn loppuun. SoMe on verkostoitumista varten luotu, ei antiverkostoitumista. Muista, että aina voi unfollow:ta ihmiset, kun heidän asiansa ovat liikaa, ja muista, että aina voi seurata ja tilata takaisin, kun nämä asiat alkavatkin taas kiinnostamaan. Teethän samoin muitakin medioita kohtaan, etkä vain "sosiaalista" mediaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uskalla kysyä mitä tahansa tarkentavaa tai mieltäsi askarruttavaa. Nautin haasteista, uskalla haastaa minut.