Armeija, Asevelvollisuus ja Synneistä Vapautuminen 🛡⚔

Armeija, Asevelvollisuus ja Synneistä Vapautuminen 🛡⚔

Yksinkertainen peli edetä, naurettavan helppoja asioita menestymiseen. Kalsareiden viikkaaminen tietyllä tavalla vaikuttaa johtajaksi päätymiseen.
Olisi valehtelua sanoa, että omalla menneisyydellä ei ole merkitystä. Asiat, jotka menneisyydessä on tehnyt manifestoituu nykyhetkessä ja odottaa jännittyneenä, taakse vedetyn ritsan kuminauhan tavoin, vapauttamista, joka tapahtuu tulevaisuudessa.
Armeijassa saa erityisen mahdollisuuden, nimittäin hyvittää menneisyydessä tekemänsä virheet ja ikävän tulevaisuuden purkautumisen. Olitko saanut rikosmerkinnän tai käytitkö huumeita siviilissä? Armeijassa voi saada nekin anteeksi, mikäli aloitat olemaan rehellinen - aloitat olemaan luotettava.

Armeijassa luotettavuutta ja rehellisyyttä testataan jatkuvasti. Nousitko heti sängystä, kun alikersantit huutamalla herättivät. Vastasitko testeihin ja kysymyksiin rehellisesti, jolla osoitit puhuvasi totta. Odotitko kärsivällisesti helppoja ohjeita, ja vasta sitten toteutit. Armeija on jopa niin yksinkertainen paikka, että liian fiksu ihminen ei siellä välttämättä pärjää. En tarkoita tätä siinä mielessä, että muut olisivat tyhmiä, vaan muiden olevan viisaampia. Armeijassa liian fiksulla voisi tulla egoismista johtuvia ongelmia. Hänhän tekee asiat nopeiten ja parhaiten, miksei häntä muka palkita? Koska tämä ei auta muita. Koska tämä ei ymmärrä ryhmän tärkeyttä. Koska tämä yrittää oikoa polkuja. Armeija on yksilön tärkeyden, järjestelmällisyyden ja kärsivällisyyden koti, jossa ei ole (tai tulisi ollaa) aitojen alittamiselle sijaa. Tunnettu harjoitus on esteiden ali ryömiminen mudassa. Tämähän nimenomaan kuvastaa kirjaimellisesti, millaista on aitojen alittaminen. Se on paskassa rypemistä, mistä ei puhtaana selviä. Puhtaana ikään kuin moraalisessa mielessä. Elämästä kukaan ei selviä puhtaana, tämä on selvää. Armeijassa siitä ei selviä ilman suhteellisen nopeasti realisoituvia seuraamuksia, ja tästä syystä armeija on upea paikka oppia elämästä ja itsestään paljon lyhyessä ajassa.

Yksilöllä On Kaikki Maailman Merkitys

Armeija itsessään on voittamaton argumentti ajatusta "ihmisen toiminta tai elämä on merkityksetöntä" vastaan. En tunne ketään armeijan juuri käynyttä, kuka kehtaa väittää, että itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Armeijan jo tovin käyneet ovat voineet hyvinkin unohtaa kykynsä vaikuttaa. Kenen asioihin ihmisellä on sitten kyky vaikutaa? Itsensä, ja häntä lähellä olevien. Armeijassa, jos ei opi tätä, asepalvelus on tällöin ollut hukka reissu. Esittämäni väite ilmenee puolustusvoimissa saturoituna - ylikorostetusti.

Alokas ei voi vaikuttaa yhtään kehenkään kuin itseensä ja omiin tupalaisiin - aluksi. Alokkaan kyvykkyys on nimittäin "nolla", mutta asepalvelukseen astuessa oman kyvykkyyden osoittaminen alkaa jo ennen sen alkamista. Palvelukseen saapuessa on voinut valmistautua jo vuosia tai kuukausia, tämä on itsessään jo syvällinen osoitus kyvykkyydestään, joka realisoituu armeijassa valon nopeudella. Tämä valmistautuminen on syvällinen osoitus, että on mahdollisuus vaikuttaa itseensä, mikä tapahtui menneisyydessä, ja nyt palvelukseen astuessa vapautuu, ritsaan päähän kerätty massa vapautetaan hallitusti
.
Armeijassa pääsee myös saamaan ensimakua siitä, mikäli käy johtajakoulutuksen läpi, mitä siviili elämässä voi odottaa. Armeija on elämän pikaversio samalla tavalla kuin pikakahvi on kunnon kahville. Kaikin tavoin ikävempää, mutta sama juttu. Elämykset elämässä ovat tuhat kertaa antoisampia ja merkityksellisimpiä kuin asepalveluksessa. Armeija on kuin turvallinen pienimuotoinen simulaatio elämästä - harjoitus. Turvallinen, koska sen ajan voi öykkäröidä paljon isommalla riskillä kuin arkielämässä. Arki onkin paljon vaarallisempi kuin armeijassa vietetty aika. Arjessa elämä ei ilmoita tai varoita äänekkästi, kun aikoo vapauttaa kuminauhan päässä lepäävän massan päin pläsiä. Armeijassa sinulle kerrotaan tämän mahdollisuudesta taukoamatta, ja tottelemattomalle vielä tiuhempaan tahtiin. Armeija on aito safe space!

Muihin vaikuttaminen elämässä on mielenkiintoista. On nimittäin puhdas mahdottomuus auttaa ketään, jos ei osaa auttaa ensin itseään. Vastakohtaisesti on puhdas mahdollisuus vaikuttaa syövyttävällä ja tuhoavalla tavalla muihin, kun on sen itselleensä suonut. Tämä todistuu armeijassa myös täydellisesti. Tuvan ja muiden merkitys on valtava, mihin yksilöllä on kaikki valta ja mahdollisuus vaikuttaa. Yksilö voi toki yrittää rikkoa ja tuhota asioita, mikä lakkautetaan hyvin nopeasti. Sodassa tällainen toimija saatettaisiin jopa ampua! Tämä on mielestäni syvällinen todiste, että yhdellä ihmisellä on koko maailman vaikutusvalta itsessään. Näkisin, että ihminen on äärimmäisen tietämätön tai paha (ehkä tietämättömyydestään johtuen paha) käyttäessään vaikutusvaltaansa tavoitteellisesti hajottamiseen, lannistamiseen tai oman merkityksensä vähättelyyn. On syvällistä vääryyttä olla oppimatta oman vaikutusvaltansa merkitystä. On syvällistä vääryyttä tämän opittuaan olla pyrkimättä vaikuttamasta muihin tietoisesti sekä positiivisesti.

Olen jo tovin ehtinyt sanoa vastalauseeksi typerään sanontaan "Tieto luo Tuskaa", että tieto luo tuskaa vain silloin, kun ei ymmärrä tarpeeksi. Tuosta sanonnasta puutuu siis oleellinen ja tärkeä puolisko. Tällaiset kliseiset kontekstista riistetyt ajatukset ovat yhtiä kuvottavimpia asioita, joita me suomalaiset viljelemme. En yllättyisi, jos joskus olisi ollut kokeita, joissa testataan tuollaisten typerien lausahduksien muistamista. Olemme nimittäin niin syvällisesti huonovointista sakkia yhä, että tällaiseen ei päästä vain yhden sairastuneen yksilön toimesta, vaan lukemattomien.

Armeijassa tämäkin todistuu. Aluksi kaikkia pelottaa ja ahdistaa, mutta mitä kauemmin siellä selviää, sitä selkeämmäksi ja vähemmän pelottavaksi armeija muuttuu - tiedon määrä vähentää tuskaa. Armeija on varmaan vähiten pelottava presidentille ja armeijassa korkeimmassa arvoasemassa oleville. Veikkaan, että tämän pystyisi todistamaan testaamalla. Yhdellä kysymyksellä, kuinka paljon armeija pelottaa 0-100, joka esitettäisiin lukuisia kertoja vuoden aikana. Siinä jopa ilmentyisi heti muutoskohdat asenteisiin. Ensimmäisen viikon jälkeen ero olisi varmaan jo kuin yöllä ja päivällä, tarkasteltaessa asepalveluksen aloittaneita. Tämä pelkääminen ja ahdistus johtuu tietämättömyydestä. En voi edes kuvailla ahdistusta ja tunne ryöppyä, minkä kokee heti, kun sinulle huudetaan, etkä ole ihan varma edes, että miksi. Armeijassa ei onneksi tarvitse kysyä miksi, koska yleensä se syy kerrotaan sinulle heti virheen tehtyäsi "hauki on kala" tyyppisesti. Armeijassa ei kuitenkaan ihmisarvoa alentavasti huudeta, miten selväksi he tekevät sen, koska silloinhan se muuttuisi nimenomaan pelkäksi solvauksesksi. Olen todistanut ihmisiä, jotka yrittävät opettaa toiselle jotain, mutta vain alkavatkin pitämään tämän tietämättömyyden ympärillä solvauksen piiriä, että "on niin helppoa, hauki on kala! Hauki on kala!". Hävytöntä käytöstä. Armeijassa vastoin uskomuksia ollaan tosi ihmisläheisiä, vaikka painostus- ja vaatimustaso ovat kovia. Asiat huudetaan kaikille. Minä esimerkiksi syljin väärässä paikassa. Asiaa ei kuitenkaan kohdistettu pelkästään minuun. Asia tuli kaikille selväksi, että näin ei tule toimia, ilman, että minut olisi nöyryytetty ja ripustettu paaluun kalsareista. Armeijassa kaikki punnertavat.
Asioita vaadittiin ihan loppuun asti. Minua pyydettiin ja toivottiin palvelukseen jääväksi suurinpiirtein samalla tavalla kuin lapsi roikkuu äitinsä lahkeessa ensimmäistä kertaa heidän erkaantuessaan. Armeija ei halunnut vain hyväksi käyttää minua sotamiehenä, vaan auttaa minua!

Mikäli ei opi tai edes ala hahmottamaan armeijassa, omaavansa vaikutusvaltaa muihin ja kaikkeen. En osaa sanoa, että missä sitten. Ehkä sitten, kun huomaa itse sensuroivansa itseään jatkuvasti, koska pelkää SoMe:ssa ja/tai ryhmissä ihmisten tuhoavan tai makuloivan (cancel) sinut "vääristä" mielipiteistä tai sanomisista johtuen. Väitän, että olisi tärkeämpää osoittaa sanomisien/väitteiden/mielipiteiden virheellisyys ja puutteellisuus kuin vääryys ja pahuus. Ehkä kaikki, jotka osoittavat vain pahuuksia ja vääryyksiä ovat niin kyvyttömiä, etteivät kykene osoittamaan virheellisyyttä ja puutteellisuutta. On niin paljon helpompaa kuvitella omaavansa täydellinen näkökulma, jonka pohjalta tuomita, kun joku toimi väärin, kuin nähdä omat virheet, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan tuon toisen virheen tapahtumiseen. Perheissä tämä on arkipäivää, armeijassa tätä ei tapahdu, koska armeijassa pidetään huoli seuraamuksien varoittamisesta ja miettimisestä. Meidän punkkien auki repimisessä alkoi miettimään tosiaan, että kusetetaanko meitä todella, todellisuudessa oli aina joku, jota ei oltu autettu selviämään petaamisesta, näin ollen ei ehditty ajallaan valmiiksi koko komppaniassa. Ensimmäinen reaktio on haukkua hidasta, mikä on yleisempää kuin oppimaan auttaminen. Oppimaan auttaminen on hidasta ja työlästä. Vastausta ei voi antaa annettuna, sängyn petaus on upea esimerkki tästä. Mitään ei opita annettuna, ei edes muistamista, vaan se vaatii työstämistä ja toistoja. Joskus sitten, kun on paljon yhtymäkohtia asioissa, pystyy oppimaan tehokkaammin, mutta silloinkaan ei helpommin. Alkuun kaikki on hidasta ja työlästä. Minulla on loputon määrä esimerkkejä asioista, jotka ensimmäisellä kerralla veivät aikaa moninkertaisesti, mutta jo toisella kerralla olivat helppoja. Kun ensimmäisellä kerralla on opetellut kunnolla, eli tehnyt vaativan osuuden, ilman aidan alittamista, eli kavunnut esteradan läpi, toisella kerralla ei mennyt aikaa enää opetteluun, vaan vain asian toteuttamiseen. Matematiikan opettelu on kuin esterata, joka pitää juosta läpi lukuisia kertoja, mutta sen, kun juoksee läpi kerralla täysiä, pääsee ymmärrykseen, eli asian oppimiseen. Onkin loogista, helppouden hakuisuudesta johtuen, vihata armeijaa ja keksiä "tää ei oo mun juttu" väitettä kaikesta, koska se esterata on niin haastava aluksi. Eihän kukaan pysty ymmärtämäänkään ydinfysiikkaa, kun ei osaa edes alkeita! Ei voi uskaltaa astua puolustamaan omaa maataan, kun ei osaa edes alkeita!

Menestyminen Armeijassa

Armeijassa menestymiseen annetaan selvät ja yksinkertaiset ohjeet. Niistä vieläpä kerrotaan käytännössä jatkuvasti. Nämä vastaukset menevät kuitenkin herkästi ihmisiltä ohi pelon tai ylimielisyyden takia. Mikäli opit käsittelemään tunnereaktioitasi, armeijassa ei ole menestyksen rajoja kohdallasi, mutta harvemmin tällöin myöskään elämässä.

Näihin menestymisen ohjeisiin lukeutuu nimenomaan menneisyytesi armahdus, mikäli tulet menneisyydestäsi rohkeasti "julki" ja osoitat, että ne ovat nyt käsiteltyjä menneitä. (Vaitiolovelvollisuus velvoittaa minuakin olemaan kertomatta kirjaimellisesti testeistä, joita puolustusvoimissa teetetään.) Näitä menneiden virheitä monet nuoret piilottelevat ja yrittävät unohtaa, tässä monet menevätkin pitkälle harhaan. Virheet tulee nimenomaan muistaa, mutta ikään kuin solutettuna itseemme, eli opittuna, mutta ei meitä määrittelevässä mielessä. Virheet "käsitellään" ja "siirrytään niistä eteenpäin" ymmärretään usein väärin juuri unohtamis mielessä. Monet ovat sanoneetkin niiden jättämistä taaksemme, mitä tuollakin oikeasti pitäisi tarkoittaa, on käyttää virheitämme takanamme eteenpäin työntävänä voimana tai ehkä "allamme olevan ajoneuvon polttoaineena". Katsokaas meidän tekemämme virheet ja tulevaisuuden pelkomme ovat useimmiten käyttämtöntä potentiaalia. Kun ihmisellä on määränpää tai maali, kaikki sinne pääsemisen esteet voivat olla polttoainetta. Monet ihmittelevät miten menestyvät ihmiset jaksavat. Mikä muille näyttäytyy ylämäkenä näyttäytyy heille alamäkenä. He käyttävät kirjaimellisesti heille sattuneita ikäviä asioita ja tulevaisuuden pelkoja polttoaineena jaksamiseen. Väsymystä heillä aiheuttaa alamäessä jarruttelu. Ruoka, uni ja liikuntakin kalpenevat tämän ajatustenvoiman rinnalla. Nimittäin niitä ei tarvitse enää ikinä samoissa valheellisissa mittakaavoissa, mitä keskiarvot väittävät, kun oppii valjastamaan ikävyydet ajokoiriksi tai polttoaineiksi.

(Jos keskiverto kansalainen on aika huonosti voiva verrattuna parhaimmin voiviin, mitä luulette, että tulokset näyttävät, kun enemmistö voi aika huonosti? Se näyttää sairastuneiden ihmisten tarpeita, ei hyvin voivien. Pitää muistaa, että aidot tarpeet lääkkeille ja monille muille asioille on todellisuudessa äärimmäisen pieniä. Kyvyttömyydestä elää hyvin, johtuvat enemmistön sairastumiset, eikä siitä, että vain sattuivat sairastumaan. (En väitä, että hoitakoot, minkä ovat aiheuttaneetkin. Väitän, että kaikilla on aito vaikutusvalta siihen, mitä sattuu ja miten kovasti sattuu. Viimeistään vaikutusvalta kuinka hoitaa itseään on myös. Toivottavasti halu aloittaa hoitaa itseään syntyy ennen kuin isompaa tarvitsee tapahtua.) Tätä asiaahan kuvastaa päihteitä paljon käyttävien sairaudetkin, mitä luulette, että onko päihteet ainoita asioita, jotka vaikuttavat näin selvästi sairastumisiin? Kaikki vaikuttaa, siksi kaikesta pitää ottaa selvää, eli juosta se esterata, eli nähdä vaivaa. Ei tarvitse oppia rakentamaan avaruussukkulaa, mutta pitää oppia huoltamaan omaa avaruussukkulaa, eli omaa mieltään ja ruumistaan.)

Meistä jokainen on kykeneväinen julmimpiin tekoihin, monet ovat sortuneetkin sille tielle vähän, mutta tärkeämpää on ymmärtää tämä syvällisessä mielessä, ja osoittaa pystyvänsä toimimaan oikein ja hyvin siitä huolimatta. Armeija testaa jokaiselta pystyvätkö he tähän. Tätä lievästi testaa esimerkiksi jokaisen tuntema kysymys päihteiden käytöstä, sekä yllättävät ja hämmentävät kysymykset. Riittävän monesti, kun kysytään outoja asioita tulee selville valehteleeko yksilö. Yhdestä asiasta ja valheesta kaikki pystyvät johdonmukaisesti pitämään kiinni, mutta tämäkin on vaarallista. Silloin alat ehkä itsekin uskomaan tätä valhetta, ehkä oikeutat itsellesi tämän yhden syvällisen kusetuksen. Mikäli ihminen kertoo itselleen 100 kertaa valheellisen version asiasta, ei tämä itse enää tunnista totuutta, koska valhe on nyt totuus. Olkaa siis tarkkana. Itselle kertomannne valheet voivat hajottaa teidät jo siviilissä, ehkä asepalveluksessa. Uskaltakaa olla rohkeita, puhua totta itsellenne ja osoittaa totuudenmukaisuutenne toimimalla samoin kuin puhutte - pysymällä rivissä.

Valehtelu ja Sukupuoli

Valheelliset ihmiset eivät valitettavasti pääse armeijan seulan läpi. Moni pitää tätä omalla kohdallaan voittona. Edellä varoittelin valehtelun seuraamuksien mahdollisesta omasta tuhosta, mutta todellisuudessa se voi johtaa muidenkin tuhoon. Koen, että kansamme sairastaakin erityisen paljon valehtelua tänä päivänä, ja tätä kuvastaa myös kasvavat määrät ihmisiä, jotka jättävät käymättä asepalveluksen. Vastakohtasesti monet naiset ovat heränneet tavoittelemaan totuudenmukaisuutta osallistumalla armeijaan, vai voiko tämä olla myös erhetymistä olettaa kykenevänsä tekemään miesten ruumiille suunnattuja asioita? Kun valehtelemme olevamme tismalleen samanlaisia olentoja julkisessa keskustelussa, on loogista kehonrakentajankin erehtyä kuvittelemaan pystyvänsä painonnostajien hommiin, hehän molemmat viettävät aikansa salilla. Tosi asiassa he ovat kaikilla oleellisilla asioilla täysin eri lajeja ja asioita tekeviä. En väitä armeijan olevan vain miesten paikka, mutta kuka hoitaa perheen lapsia, kun molemmat vanhemmat osallistuvat sotaan? Kuka joutuu kantamaan tarvikkeita marsseilla, joita henkilö ei ole itse ole kykeneväinen kantamaan? Armeijan käyneet saattavat tietää vastaukset, he tietävät, että joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Olen kuullut tarinoita myös siitä, kuinka aliupseerikoulussa naisten ei ole aina tarvinnut osallistua avanto harjoitukseen ja päässeet vaatteet päällä katsomaan vierestä avannosta alastomiksi riisuuntuvia nuoria miehiä. Aika hurjaa tasa-arvoisuutta tämmöinen. Koen, että naisetkin kuuluvat armeijaan joka tapauksessa. Kun on ollut sota, kuka on pitänyt yhteiskunnan rattaat pyörimässä? Vastaus on naiset. Työläistaustaiset ovat olleetkin naispainoitteisia yhteiskuntaluokkia ennen, nykyään ne alat ovat miesvaltaisia. Mainittakoon, että työläistyöt ovat muuttuneet silloisesta oleellisella tavalla myös. Tarkoitukseni ei ole vanhanaikaisesti väittää naisten kuuluvan kotiin, tai mitään muutakaan naiivia ja yksiselitteistä, mutta on yhtä naiivia väittää keskivertoisen naisen pystyvän samaan armeijassa kuin keskiverto mies. On paljon miehiäkin joille armeija ei kuulu, olen itse esimerkki siitä, mutta maan puolustuksen syttyessä, voit olla varma, että minut myös löytää armeijasta.

En nää armeijan olevan väärä paikka naisille, näen suhtautumisemme siihen ja moniin asioihin olevan. Naisilla on poikkeuksellisia tarpeita miehiin, ja päinvastoin. Armeijassa tulisi mahdollisesti olla naisille aivan oma väylä huipulle. On ollut paljon naisia, ketkä ovat olleet maailman tehokkaimpia tarkka-ampujia. Myös naisista koostuneita tarkka-ampuja joukkojakin on ollut. Naiset nimenomaan kuuluvat armeijaan myös.
Jos joku kokee, että olen sovinisti tai muuta roskaa tästä pohdinnastani johtuen, olen pahoillani, mutta olet väärässä. Mikäli joku kokee, että en saa pohtia näitä asioita, kuten voiko tätä armeijaa toteuttaa paremmin, ottamalla molemmat sukupuolet paremmin huomioon, olet väärässä. En ole riittävän kyvykäs lisäämään yhtälöön ja pohdintaan muita sukupuolia tai trans- tai intersukupuolisuutta, eli pyydän tämänkin suhteen armollisuutta minua kohtaan.
Asioilla on tapana muuttua todella hitaasti, me emme ole edes vielä valmiita täydellisesti selvittämään sukupuolten sisällä olevaa eriarvoisuutta ja erilaisuutta, miten muka olisimme valmiita kahden tai 50 välillä? Olen esimerkiksi kuunnellut tähän mennessä niin paljon valehtelua ja hämmentävää teorisointia sukupuolista, että en aidosti enää tiedä mitä kukakin sillä tarkoittaa. Tiedän ainakin varmuudella oman kantani, että kaikki me ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ja sukupuolten sisällä olevan enemmän erilaisuutta kuin sukupuolten välillä. Tämä ei ole triviaali toteamus. En nimittäin ole tavannut samanlaista miestä tai naista eläessäni, mutta silti ihmisissä tapaan enemmän samankaltaisuutta kuin erilaisuutta, mutta se poikkeavuus ja erilaisuus, jota tapaan on erittäin oleellista. Oleellista, kuten raskaus, kuukautiset, olkapäiden ja lantioiden leveys, luiden tiheys, lihasmassan määrä... Oleellista, kuten mitkä asiat kiinnostavat kulloistakin yksilöä. Oleellisia asioita, joiden vaikutuksetkin ovat oleellisia. Niitä eroja ei tulisi vähätellä, eikä samankaltaisuudesta sekoittaa olevamme samoja.

Nämä ovat nykyaikana ristiriitaisilta tuntuvia asioita, kun pieni, mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen ryhmä, sairastaa uskomusta absoluuttisen totuuden hallussa pitämisestä. Tätä kuvastaa loputtomat erimielisyydet ja tappelut pelkästään heidän luomien ryhmien sisällä tai jatkuva jakaantuminen pienempiin ryhmiin. Sukupuolten sisäistä erilaisuutta kuvastaisin naisten kokemilla kuukautisilla. Naiset eivät edes itse ymmärrä kuukautiskipujen valtavasta poikkeavuudesta sukupuolensa sisällä. Tietävät kyllä, mutta eivät ymmärrä. Osalle se on jopa lamaannuttavaa kärsimystä, kun toisille lähes huomaamaton. Jälkimmäisen yleisyys on megavalhe, jota esimerkiksi mainokset aivan kuvottavasti aivopesevät meille. En ole nainen, enkä menetä oikeuttani pohtia näitä asioista ollessani mies. Tänä päivänä voin väittää olevani nainen, ja jatkaa mainosten kertomaa valhetta. Voin tänä päivänä aidosti erehtyä luulemaan itseäni naiseksi, koska osaan luulevani kuvitella niin aidosti kokevani, millaista on olla nainen. Oma mielipiteeni tähän nykypäiväiseen ajatukseen sukupuolen olevan vain sosiaalinen rakennelma on, että en todellakaan pysty kuvittelemaan edes 90% oikein, millaista olisi olla nainen! Olisin silloinkin vain mies kuvittelemassa olevani nainen. On mielestäni suuri vääryys, että naisilta varastetaan parhaillaan myös naisena olemisen kokemus. Mitä on olla nainen, jos kuukautisillakaan ei ole merkitystä? Millaista on olla nainen, kun miehetkin voivat tulla raskaiksi? Tällöin naisena oleminen ei ole vahvana itsenäisenä ihmisenä olemista, vaan erehtymistä luulla voivansa olla mies tai jopa sukupuoliton! Tällainen biologiansa kieltäminen tai sukupuolittomana erehtymisenä oleminen on tällöin nimenomaan sosiaalinen konstruktio, eli rakennelma. Tuolloin sukupuoli ei nimenomaan ole biologinen. Biologian poistaminen ihmisestä tarkoittaa ihmisenä olemisen lakkaamista.

Jälkimmäisestä kirjoittamisestani voi joku lähteä laukalle ja syyttää foobisuudesta tai muuta valheellista. En todellakaan kiellä tai väitä, että heitä ei olisi. Kuten aikaisemmin sanoin, sukupuolien välillä on vähemmän eroja kuin sukupuolten sisällä. En vain kykene näkemään, että sukupuoli koostuisi vain biologiasta tai sosiaalisesta rakkennelmasta. Sehän on molempia. Kannatan vapautta valita itse ja kokea, mitä kokee. En kannatta kuitenkaan pakottavaa ja puheiden jäätävää muuttamasti niin lyhyessä ajassa kuin trans- ja intresukupuolisten yhdistykset ovat vaatineet. Heidän oikeutensa ovat minun ja meidän vastuita, kun lakeja, säännöksiä ja rajoituksia aletaan laittamaan paikoilleen. Tämä tekeekin kaikesta ihmisten välisestä  toiminnasta yhteiskunnassa haastavampaa. Ihminen voi olla aidosti ystävällinen ja hyväksyväinen ihmistasolla, mutta jos se tulee yhteiskunnalliselta/institutionaaliselta tasolta pakotettuna, ollaan vaarallisilla vesillä.

En itse halua olla muuta kuin ihminen, ja mikäli minut tuomitaan tästä pohdinnasta muuksi kuin epätäydelliseksi mistään tietämättömäksi sellaiseksi, en tiedä, mitä tällaiselle tuomitsijalle kertoa. Itse en ole sukupuoliton, en ole kaikkihyvä, mutta tunnistan olevani kykeneväinen kaikkipahutteen. Tunnistan jälkimmäisen muissakin. Kun ihminen onnistuu valehtelemaan itselleensä pystyvänsä kaikkihyvyyteen, ei muiden murhaaminenkaan ole enää tällaiselle pahe.

Tämä yhteiskuntamme sairaalloinen jatkuva valehtelu, tulee jatkuessaan ennen pitkään johtamaan meidän luhistumiseen. Tätä valehtelua osoittaa lukuisat asiat hallituksen kyvyttömyydestä aina suomalaisen urheilun kansainväliseen tasoon. Ihanteelisessa maailmassa jokainen yksilö, perhe ja suku kykenisivät omin avuin rehellisyyteen, jota armeija opettaa kovakouraisesti. Kuten nykyinen tilamme osoittaa, että kansalaiset eivät ole riittävän kyvykkäitä enää, että itse oikeisiin ratkaisuihin pystyvät, vaan polvillaan rukoilevat valtion ja hallituksen toimivan. Ettekö näe teidän olevan parhaillanne niitä lapsia, jotka itkien ja raivoten kaupoissa haluavat vanhemmiltaan asioita. Lähes sama asia on, miten ihmiset törsäävät rahansa megakorporaatioiden roskatuotteisiin, ja vaativat takaisin tulonsiirtojen kautta turvan. Aikuiset nyt ihan oikeasti! (hahaha) Ettekö näe, että vasen kätenne teidän lautaselta varastaa, eikä joku toinen pöydän toisesta päästä tai naapuri omasta asunnostaan. Emme ole vain oman onnemme seppiä, olemme myös muiden. Ne megalomaaniset korporaatiotkin ovat tehneet aikaisemmin hirmu hintaisista tuotteista naurettavan halpoja... He eivät ole pahoja, hehän tarjoavat tuotteita, joita ostamme. Ostamisemme on myös viesti, että tämä asia on minulle OK. Valehteletko itsellesi sen olevan jotain muuta? Tähän kannattaa perehtyä ja itsellensä vastata.

Harmittomuus on ydinase.

Elämässä ja armeijassa harmia tuottamaton ihminen on vaarallinen. Turvallinen ihminen tunnistaa kykynsä julmimpiin ja kamalimpiin tekoihin, mutta pitää ne aikeet visusti rivissä. Vaarallinen ihminen valehtelee kykenemättömyyttään pahaan. Armeijassa vaarallisia nuoria on paljon, mutta heitä kykenevämmät ja turvallisemmat herrat ja rouvat pistävät heidät kuriin/ruotuun/riviin - järjestykseen. Miksi armeijassa tuntuu, että vihaisuutta käytetään paljon. Tämä johtuu siitä, että viha on positiivinen voima. Ei negatiivinen, kuten meille on valehdeltu. Viha on positiivista ja rakentavaa, kun sitä osaa kontrolloida. Päihtynyt ihminen menettää herkästi kykynsä hallita vihaa ja muita tunteita myös. Valta voi tehdä samoin. Moni johtaja menettää vallasta päihtyneinä tietysti kykynsä hallita vihaakin, mutta sitä varten on heitä korkeampi arvoisempia, jotka pitävät heidät puolestaan ruodussa...

Armeijassa käytetty positiivinen-viha on voimankäytön muoto, joka puolustaa puolustusvoimien arvoja. Näettekö tämän linkin? Suomen tasavallan armeijaa kutsutaan puolustusvoimiksi. Puolustusvoimat käyttävät vihaa positiivisena aseenaan, koska kyseessä on meidän arvojen puolustaminen. Mikäli vihollinen tulee aseistautuneena rajamme yli ajatuksena tehdä meistä heidän alaisiaan. Onko oikea ratkaisu "hyvänä ihmisenä" hyväksyä tämä väkivallasta riisuutuneena, ja seurata heitä laivoihin, juniin ja nykyään tileihin, nettisivuihin, yms, ja joutua fyysisesti tai henkisesti orjiksi, mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi. Orjuus ja pahuus odottaa ihmistä, joka lakkaa tunnustamasta vihaansa. Viha on pelottava elementti ja voima. Kaikki ovat toivottavasti nähneet tai kuulleet, mitä sillä voi saada aikaan. Yhteistä enemmistöllä vihan purkautumisen tapahtumilla on, tämän tunteen pitkä sisällä pitäminen. Koulukiusatut tai sosiaalisista piireistä hylätyt, ketkä ampuivat kouluja pitivät monen muun asian lisäksi vihaa sisällään pitkään.

Viha on oleellinen ja tärkeä työkalu, kun kyseessä on minuuden tai valtion puolustaminen. Väittelyissä on loogistakin joutua kuumentuviin debatteihin, koska usein kyseessä on hitusen enemmän kuin vain asia. On ymmärrettävää, että "harmittomat" lapset ympäri maailman yliopistoja vaativat turva-alueita, koska heidän maailmankuvansa koostuvat valheista, jotka pirstaloituisivat sekunneissa, mikäli väittely olisi kovatasoista. Harmittomuus on vaarallista. Tämä harmittomuus on johtanut JO lukuisten ihmisten arvostelukyvyn kehittymättömyyteen., sukupuolten epäselvyyteen, tunteiden mitätöintiin, ihmisen halveksuntaan, ihmisten maailmankuvien jakaantumisien radikalisoitumiseen, yms. Armeija on turva-alue, koska armeijassa ei valehdella. Maailman painostuksesta johtuen, armeija(t) ei enää saa kertoa niin paljon totuuksia kuin ennen. Onneksemme armeijat eivät ole alkaneet vielä valehtelemaan. Ennen kuin sain C-paperit, minulle kerrottiin tilanteestani aika karuja totuuksia, kuinka olisin "30-vuotiaana mätäsäkki", en ole kuullut kenenkään suusta yhtä rankkaa totuuden laulua kuin tämän herran. Tämä kommentti ja muut "yhteiskunnan saastana" olemisesta, sai minut nielaisemaan valtavan palan kurkussani. Hänen sanomisissaan oli aika paljon purtavaa. Onneksi jauhoin ne hienoksi, ja nielaisin niissä sisältyvät ravintoarvot. Sitähän totuudet sisältävät, hyviä ravintoarvoja. Hän ei yrittänyt masentaa ja lannistaa minua näillä kommenteilla, vaan herättämään syömään vihannekseni, ja jäämään armeijaan. Silloin koin parhaakseni lopettaa sotimisen siihen. Tähänkin asti valintani oli oikea, koska tuolloin en ollut missään kunnossa pystyä asepalvelusta suorittamaan.

Lopetus

Olen taas käynyt melkoisen polveilevan testin käsitellä asioita läpi. Olen yrittänyt käsitellä useita asioita tekstissä, mutta tärkeimpänä pidän rehellisyyttä tai tarkemmin totuudenmukaisuutta. Totuudenmukaisuutta armeija opettaa tällä hetkellä instituutioista parhaiten, koska siellä yksinkertaisesti ei suvaita valehtelua. Armeijassa ei keksitä syntipukkeja tai syytetä liian kovia standardeja. Asioita muutetaan kyllä, että olisi turvallisempaa, mutta elämä ei ole turvallista, eikä ikinä tule olemaan. Elämä on pohjimmiltaan todella vaarallista, mutta tulee turvallisemmaksi suhteessa oman kyvykkyyden lisääntymisen kanssa. Mitä useampi ihminen on kyvykkäämpi, sitä varmemmin elämä on turvallisempaa meille kaikille. (Vaarallisimmat ajat, eli sodat ovat luoneet luovia ja innovatiivisia keksintöjä, jotka ovat mullistavasti luoneet tuntemamme turvallisemman Suomen.) Tämän kyvyykkyyden lisäämisen myötä olisikin mahtavaa, että kaikki kävisivät armeijan sukupuolista riippumatta. Monet naiset suoriutuvat armeijasta paremmin kuin monet miehet. On ollut menetys, että naisia ei ole sallittu aikaisemmin armeijaan. Tämä menetys kaikuu nyky yhteiskunnassamme. Vertailua sodanajan yhteiskunnan järestyksestä en silti pidä reiluna, koska ilman kotona ja töissä olleita ihmisiä ei olisi ollut, mitään mitä sotatantereilla puolustaa. On minulle käsittämätöntä tämä valheellinen keskustelu näistä ajoista, mikä kuullostaa pyrkimyksenä jakaa nyky naisten ja miesten välejä. Mitä jos yritetttäisiin vaihteeksi jakamisen vastakohtaa? Mitä jos yritettäisiin lähentymistä taas ihan kollektiivisesti? 

Kirjoittaja on naiivi aikuinen ihminen, kuka ei aio luopua uskosta yhteisöllisyyden mahdollisuuteen, vaikka kaikki olisivat erilaisia.